sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Raidasta matto paranee


Melkein yhtä matkaa kiikkutuolin kanssa meille tuli pari räsymattoa. Kotikotoa, vanhempien luota nekin. Ja heti tuntuu kotoisammalta!

Nythän räsymatot ovat suorastaan trendikkäitä. Meillä kotona niitä on ollut ihan aina, joten ehkä siksikin ne tuntuvat ainoilta oikeilta matoilta. Äidilläni ollut joskus tapana harrastaa joulu- ja juhannusmattoja: juhlapyhiksi aina puhtaat ja uudet matot lattiaan. Vastapestyn maton tuoksu onkin huumaava!


Peltipurkkikokoelmaan tuli täydennystä, kun äiti löysi kirppikseltä kolme kivaa purkkia. Asuintoverin ilme oli näkemisen arvoinen, kun innoissani esittelin näitä. Olen kuullut pariin otteeseen lauseen: "ei enää yhtään peltipurkkia tähän huusholliin". Ei auttanut, vaikka yritin selittää: yksi mulle, yksi hänelle ja yksi vauvalle.  Kummallista.

Täytyy keksiä joku säilytysratkaisu näille. Ainakin Tiinakaisalta kelpaisi ottaa mallia.

lauantai 30. heinäkuuta 2011

On se soma


Haaveeni ikiomasta kiikkutuolista toteutui, kun äitini soitti muutama viikko sitten eräältä ulkoilmakirpputorilta ja sanoi seisovansa oivan kiikkutuoliyksilön edessä. Osta, osta!, hihkaisin, enkä kiinnittänyt mitään huomiota seikkaan, että tuoli oli noin 500 kilometrin päässä. Onneksi ei äitinikään. Keinutuoli sidottiin auton katolle ja kuskattiin vanhempieni kotiin odottamaan siirtoa etelämpään.

Aika monen ihmisen apua tarvittiinkin, että kiikkutuoli saatiin olohuoneeseemme. Mutta se palapeli kannatti! Tykkään pienestä tuolista tosi paljon, ja voi että, kun siinä onkin hyvä istua.

Olin ehtinyt haaveilla kiikkutuolista (meillä päin sanotaan noin, vaikka keinutuoli kai se virallinen nimitys taitaa olla) jo tovin, mutta sopivaa ei tuntunut tulevan vastaan. Kannatti odottaa.


 Uuden kerroksen maalia se vielä kaipaa ja istuinpehmusteet. Punainen tyyny siinä jo olikin, mutta sen verran kulunut, että siitä piti luopua. Täytyy kaivaa ompelukone esille ja surauttaa uusi. Sitä ennen täytyy kuitenkin päättää väri: järkevä musta tai tummanharmaa vai pirteä punainen? Vai joku muu?

torstai 28. heinäkuuta 2011

Kirsikka-halloumisalaatti


Lettupannulassa oli tehty Glorian ruoka & viini -lehden ohjeen mukaan kirsikka-vuohenjuustosalaattia, Peruspöperöä -blogissa oltiin muokattu ohje kirsikka-sinihomejuustosalaatiksi ja minä puolestaan väänsin siitä version halloumin kanssa. Alkuperäiseen ohjeeseen lisäsin kirsikkatomaatteja ja pähkinät vaihtui siemen-pähkinäsekoitukseen. Enpä ole aiemmin kirsikoita salaattiin heittänyt mutta toimivat mainiosti, varsinkin suolaisen juuston kaverina.

Kirsikka-halloumijuustosalaatti
runsaasti erilaisia salaatteja
1 l kirsikoita
1 pkt halloumia
saksanpähkinöitä
oliiviöljyä
sitruunamehua
balsamicoa

Viipaloi halloumi ja paista viipaleita pannulla/grillissä kunnes juustoissa nätti pinta. Huuhtele salaatit ja revi suupaloiksi. Poista kirsikoista kannat ja kivet (en jaksanut, mutta ei tuntunut vieraita haittaavaan kivien omatoiminen poisto). Laita juustoviipaleet sekä kirsikat salaatin päälle. Paahda saksanpähkinöitä kuivalla ja kuumalla pannulla hetki. Ripottele myös pähkinät salaattiin. Sekoita lorauksista oliiviöljyä, sitruunamehua ja balsamicoa kastike ja valuta kastike salaatin pinnalle.

Salaatin kaverina oli haisevaa, ihanaa munster-juustoa sekä brietä. Ranskalainen tori on muuten taas Lasipalatsin aukiolla (ei ole mainostettu missään?) ja sieltä näitä herkkuköntsiä saa kolme kympillä.


Olen myös kehitellyt itselleni aikamoisen vesimeloniaddiktion. Slurps.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Ranskalainen suklaakakku ja yllätysvieras


Olin lainannut ystäviltäni kakkuvuokaa. Lupasin palauttaa sen täytenä. Palauttajaiset pidettiin heidän ihastuttavalla siirtolapuutarhalla. Kakun kaveriksi ystävä poimi vadelmia puutarhan puskista.

Ennen kaakkua täytettiin tortilloja. Letun sisään kääräistiin mm. itse tehtyä salsaa, grillattua halloumia ja salaattia.

Sekä itsetehtyä juustokastiketta (cheddaria ja pieni loraus maitoa, kuumennetaan kattilassa), älyttömän hyvää.


Ja grillattua kesäkurpitsaa, sipulia sekä maissia.


Sitten pideltiin vatsoista kiinni ja huokailtiin tyytyväisenä.


Ja sitten kannettiin kakku pöytään. Ystävällä on keliakia ja koska en ole kovin kokenut gluteenittomien jauhojen käsittelijä, päätin tehdä kakun johon ei tule jauhoja laisinkaan. Jauhoja, varsinkin vehnää, kun pidetään muutenkin niin epäterveellisenä nykyään niin tää on tällainen terveyskakku :)


Ranskalainen suklaakakku
(ohje Hesarista)

200 g voita
200 g suklaata (70 %)
5 keltuaista
5 valkuaista
1,5 dl fariinisokeria
1,5 dl kidesokeria (laitoin 1 dl raakaruokosokeria)
 
Sulata voi ja suklaa miedolla lämmöllä kattilassa. Vatkaa keltuaiset ja fariinisokeri vaahdoksi. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää kidesokeri valkuaisvaahtoon vähitellen vatkaten. Sekoita voi-suklaaseos keltuaisvaahtoon. Kääntele lopuksi valkuaisvaahto joukkoon. 

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla, ja voitele vuoka hyvin, myös pohja. Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa uunin toiseksi alimmalla ritilällä 40–50 minuuttia. Anna vetäytyä yön yli jääkaapissa. Tarjoa kermavaahdon tai vaniljajäätelön kera.

Meillä kaverina oli niitä vadelmia ja vaniljarahkaa. Ihan törkeän hyvää.


 Ja sitten alkoi kuulua pientä tuhinaa. Awwwww!


perjantai 22. heinäkuuta 2011

Pähkinäjäätelö


Tai itseasiassa se oli enemmänkin mehujäätä, tosi kovaa sellaista. Aika mahdotonta syödä oikeastaan. Sulatessaan jäätelö muuttui vedeksi, jäisenä se oli yksi iso jääpala. Hmm.

Resepti on kiinnostavasta Ilon Pisara -blogista. En tiedä olisiko pähkinöitä pitänyt jauhaa kauemmin jotta koostumus olisi muuttunut. Jos jollakulla on tähän joku idea niin otan kiitollisena vastaan, miten siis saada jäätelöstä pehmeämpää? Ohje meni näin:


Pähkinäjäätelö

2 dl cashew- ja/tai hasselpähkinöitä
4 dl vettä

Lisää maun mukaan esim 3 rkl kylmäpuristettua öljyä (esim. kookos), 1 rkl luomu hunajaa, muutama liotettu taateli, aitoa luonnon vaniljaa, kuivattuja marjoja. Itse laitoin kookosöljyä ja pari taatelia.
Tehosekoita pähkinät ja vesi. Lisää öljy ja mieleisesi mausteet. Jäädytä. Sulata vähän ennen käyttöä.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Uusi tuttavuus: tiikerirapu (ja yksi hyvä yleispätevä marinadi)


Tämän kuun uusi tuttavuus valikoitui vallitsevan grillausinnon myötävaikutuksesta. Grillatut kasvikset ja halloumi ovat taivaallista tavaraa mutta tällä kertaa halusin testata jotain uutta. Ja siis olen tiikerirapuja syönyt ennenkin, mutta en koskaan valmistanut itse, joten sopivat projektiini mainiosti. Ja vartaaseen.

Ravut hankin pakastealtaasta, kuorellisina ja kypsentämättöminä.


Marinadi, joka kehittyi pitkälti kaapin perukoilla nököttävistä öljyistä ja tahnoista, oli todella hyvä. Tätä suosittelen ehdottomasti myös kasviksille ja tofulle. Vahva, maukas, koostumus kohdillaan.

Itämainen marinadi vähän kaikelle
(200 g kuorellisia tiikerikatkarapuja)

4 rkl soijakastiketta
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl seesamiöljyä
2 rkl makeaa chilikastiketta
0,5 tl inkivääritahnaa
0,5 tl valkosipulitahnaa
lusikan kärjellinen chilitahnaa
2 tl hunajaa

Anna rapujen/kasvisten/tofun marinoitua muutamia tunteja, silloin tällöin sekoitellen. Ja marinoidut asiat vartaaseen, vartaat grilliin. Tiikerirapuja kypsennetään noin 3-4 minuuttia per puoli. Ja huom, nää kuorelliset eivät ole mitään treffiruokaa. Vaan käsillä syötävää ruokaa jossa naama, sormet ja lautanen ovat sotkussa. Mutta maku on sen arvoinen. Ja olin yllättynyt miten mehukkaita ravuista grillissä tulikaan.



Lisukkeena oli ruisnappeja sekä mainiota Stockalta saatavaa chili-rapuaiolia. Ja halusin myös tavallista aiolia dippailuun, mutta laiskotti, niin raastoin vaan valkosipulia majoneesiin.


Omjom. Jälkkärinä vesimelonia, jotain valuvan löysää ranskalaista juustoa jota juustotiskin setä suositteli hedelmien kanssa, hilloa ja vaaleaa näkkäriä.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Hyvää sushia Kalliossa


Lisää ulkoruokintaa. Hakaniemen Rice Garden on ollut auki jo tovin, mutta olen ohittanut sen aina, koska kadulla seisova ständi näyttää halvalta. Ystävä kuitenkin sanoi että paikan sushit ovat oikein kelvollisia joten mars testaamaan. Ja toden totta, hyvää oli!

Hinta-laatusuhde varsin kohdillaan, kuvan pieni setti maksoi 9,80 e, tuoretta oli ja kivasti vaihtoehtoja listalla. Lounasaikaan setit maksavat 8,80 e-12,90 e, saa myös yksittäin.

Pienen ravintolan sisustus oli simppelin tyylikäs, pikku jutut, kuten vesikannu kauniine jääpaloineen ja mausteineen, tuovat aina lisäpisteitä.

 
 
 
Suosittelen, älkää antako kadulla olevan kyltin hämätä.

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Voi-salviapasta


Tarkkasilmäisimmät voivat huomata kuvassa parmesansateen, wow!

Sekäsyöjä rakastaa pastaa. Tässä yksi hänen suosikeistaan. Yleensä reseptiin tulee lähinnä vaan hirmuinen läjä voita ja salviaa, tällä kertaa voin määrää vähennettiin ja mukaan lorautettiin viiniä. Mutta ensin alkuruokaan. Vihertävän terassimme uusin tulokas on tomaattipuu.


Ja ensimmäinen kypsä kaveri pääsi itse siemenestä (joo, ne kasvoivat!) kasvatettujen basilikanlehtien ja balsamicosiirapin kanssa samalle lautaselle.


Ja sitten pastaan. Sekasyöjä uskoo vakaasti siihen että maku ei olisi yhtään niin hyvä ellei tätä olisi tehty hänen rakkaassa kuparisessa paistinpannussa. Siihen en osaa ottaa kantaa mutta kuparinen pannu kieltämättä on kaunis. Voin sulattamisessa oiva.


Voi-salviapasta (kahdelle)

250g ricotta-pinaatti-tortellineja (Mylena-merkkiset eivät hajoa)
30g voita
reilu loraus oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
2 dl valkoviiniä
kourallinen salvian lehtiä
mustapippuria
suolaa

Laita pasta kiehumaan. Kuullota silputtu valkosipulinkynsi reilussa määrässä oliiviöljyä. Lisää valkoviini pannuun ja kun se on osittain haihtunut, lisää voi ja salvianlehdet. Rouhi mukaan mustapippuria ja ripaus suolaa. Pyörittele pannulla muutamia minuutteja, varo kuitenkin ettei voi ala ruskistua. Kaada tortellinit pannuun, sekoittele ja annostele. Tarjoillaan parmesanin kanssa.



perjantai 15. heinäkuuta 2011

Oi ihana luomupiiri!

Nyt on pakastin (ja maha!) täynnä mansikkaa, ai että. Jytiksen tavoin en kuitenkaan kasvattanut niitä itse, vaan hankin mansikat luomuruokapiirin kautta. Ai että se onkin hyvä piiri. Tykkään tästä meidän uudesta asuinalueestamme tosi paljon, eikä tämä kyseinen piiri ainakaan tunneta vähennä.

Juhannukseksi hankittiin piirin kautta ruis- ja spelttileipää, sinappia, inkiväärimehua jne., ja nyt tarjoutui mahdollisuus saada luomumansikkaa varsin kelpo hintaan ja lähes kotiovelle tuotuna. Kyllä kiitos!


Mansikka on Tohmajärveltä Lähtelän tilalta. Ja maku on varsin hyvä, jotenkin metsämansikkainen. Ei me kyllä taideta enää ei-luomua ostaakaan. Ellu on muistaakseni hankkinut omat luomumansikkansa Nurmijärveltä. Ja täältä löytyy luomutiloja listattuna.

Jytis kyseli parasta mansikkareseptiä. Mulla se taitaa kallistua ihan näinkin yksinkertaiseen reseptiin: iltapäiväkahvit, vanilja(valkosuklaa)jäätelöä ja tuoreita mansikoita. Maistuu näin sadepäivänäkin.


Yksi juttu kyllä ihmetyttää. Viime kesänä meillä oli pakastin, joka on nykyistä yli puolet pienempi. Mansikkasesongin jälkeen se oli ihan tosi täynnä. Mutta miten se taas voi olla?! Mansikan määrä on sama. Mystistä.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Surrur ja sorbetti on valmis!


Elina Chocohili-blogissa pohti kehtaako näin helppoa reseptiä edes julkaista. No jo vain! En ole ainakaan itse tällaista ennen hurauttanut. Mahtava kesäherkku.

Pikasorbetti (kahdelle)

1 banaani
250g jäisiä marjoja (esim. mustikoita ja mansikoita)

Sekoita ainekset yhteen sauvasekottimella. Aluksi epäilin tehoaako se ihan jäisiin marjoihin mutta juu, hyvin toimi. Tarjoa heti.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Hyvää kreikkalaista Kalliossa


Ihan kuin olisi ulkomailla! Mutta onkin Kalliossa, Taverna Zorbaksessa. Hinnat ovat kovemmat kuin muissa seudun ravintoloissa mutta ruoka todella oli hyvää, raaka-aineet tuoreita ja hyvin valmistettuja. 

Syötiin valikoima kreikkalaisia alkupaloja eli Pikilia Orektikon (hinta kahdelle 20,90e) joka piti sisällään viinilehtikääryleitä, tsatsikia, oliiveja, fetaa, munakoiso-fetatahnaa, marinoituja jättipapuja, grillattua ja marinoitua kesäkurpitsaa ja latva-artisokkaa, marinoitua paprikaa, filotaikinaan tehtyjä fetapiiraita ja taramosalataa eli savustettua mätitahnaa sekä tuoretta leipää.



 Näyttää ehkä pieneltä mutta kun otettiin lisäksi vielä lisäksi grillattuja jättikatkarapuja sitruuna-oliiviöljymarinadilla (12,50e),  niin ei kyllä jäänyt mitään kaipaamaan.


Ruokalista on laaja, tunnelma kiva ja palvelu ystävällistä. Seuralainen kehui myös paikan lounasta eli iso peukku tälle.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Mansikkatuutit

Tältä niiden piti näyttää:


Ja tältä se ainoa ns. onnistunut yksilö sitten näytti:


Muille tuuteille kävi näin:


Ja sitten päätettiin että ekat omat mansikat nautitaankin näin:


Resepti täältä. Enpä oikeastaan suosittele. Paitsi kerrosmössönä.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Grillattua munakoisoa tahinikastikkeella


Musta on tullut grillaushullu. Johtuu aika pitkälti siitä että asun nykyään taloudessa josta löytyy grilli. Ja rakastan sitä! Voisin elää grillatulla halloumilla. Ja niin olenkin viimeaikoina tehnyt, vaihtelevin lisukkein.

Kaverilla oli pari munakoisoa ja karppaussivuilta napattu ohje jota päätettiin testata. Aiemminkin vastaavaa soosia on tullut tehtyä paahdettujen porkkanoiden kanssa, molempi hyvä!

Grillattua munakoisoa tahinitahnassa
iso munakoiso
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
muutama rosmariininoksa
3 laakerinlehteä
1/2 sitruunan mehu

Tahinikastike
1 rkl tahinia
2rkl luonnonjogurttia
1 rkl sitruunamehua
1 tl hunajaa
hienonnettu valkosipulinkynsi

Leikkaa munakoiso noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Valele viipaleet kauttaaltaan reilusti oliiviöljyllä. Hiero pintaan suolaa ja pippuria, sekoita rosmariini ja laakerinlehdet viipaleiden joukkoon. Paahda munakoisoja ja yrttejä kuumalla parilalla molemmin puolin, 4-5 min, kypsiksi.

Siirrä tarjoiluastiaan, pirskottele hieman öljyä ja sitruunamehua kuumille munakoisoille ja kääntele. Anna jäähtyä. Sekoita tahinikastikkeen ainekset sileäksi seokseksi, lisää joukkoon 1-2 rkl kiehuvaa vettä, jotta kastike ohenee hieman. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada kastike munakoisojen päälle ja koristele yrteillä.



Lisukkeena sitä taivaallista grillattua halloumia ja sipulia, tomaatti-basilikasalaattia ja mintulla maustettua turkkilaista jugurttia. Omjomjom.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Haussa paras mansikkaresepti ja mystinen yrtti

Hahaa, siellä se on, mun eka itse kasvattama mansikka!


Lupasin että jos Herttoniemen pihakirpparilta ostetuista ränsistyneen näköisistä mansikan taimista tulee yksikin mansikka, leivon mansikkakakun. Mutta millaisen? Tai mitä muuta tälle kallisarvoiselle kaunokaiselle voisi keksiä, kertokaa parhaat mansikkavinkkinne!

Aika hyvin ne pikkuruiset taimet muuten lähtivät sitten sikiämään. Ainakin neljä mollukkaa tulossa!


Ja sitten tämä mysteeri. Tietääkö kukaan mikä on tämä yrtti? Ostimme sen salviana mutta taitaa olla jotain ihan muuta, tai joku hämmentävä alalajike. Lehtien maku on makea. Siis niin makea että maistuu sokerille?


Ja se on jyränny basilikat alleen totaalisesti. Se on siis tuo keskellä oleva pieni puu. Mutta mikä se voi olla, any ideas?

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Melonisalaattia ja tsatsikia


Pientä hiljaiseloa ollut blogissa omalta osalta sillä on ollut pienoinen muuttorumba käynnissä. Kyllä, näillä helteillä laatikkojen kantaminen on erityisen mukavaa. Mutta homma on ollut täysin kaiken hikoilun arvoista sillä uudessa kodissani on hieno ruokapöytä. Ja kivoja keittiövehkeitä. Ja ruokaan intohimoisesti suhtautuva sekasyöjä joka uskaltaa maistaa omituisimpiakin ruokatestailuja.

Kokkailu on hieman jäänyt jalkoihin kaiken hikoilun keskellä, mutta on täällä kuitenkin saatu aikaan mun kaikkien aikojen lemppari kesäruokaa, feta-melonisalaattia.


Feta-melonisalaatti

salaattia
kurkkua
melonia (mikä vaan lajike sopii)
murennettua fetaa
tuoretta basilikaa
balsamicoa
oliiviöljyä


Ja hei olen aivan hurahtanut balsamicon ja oliiviöljyn valmiisen seokseen. Toin omani Norjasta mutta muistaakseni olen Stockan Herkussa nähnyt tätä. Okei, ei siinä kovin kova homma ole sekoittaa näitä itse mutta maku ja koostumus on ihan loistava.


Ja paras tsatsiki jota olen ikinä tehnyt syntyi Hesarin reseptillä jossa kikkana oli tuo kurkkujen itkettäminen. Hyvin irtosi turhat nesteet pois.


Tsatsiki

2 keskikokoista kurkkua
1-2 tl suolaa
4 dl paksua jogurttia
2 rkl smetanaa tai ranskankermaa
1-3 valkosipulin kynttä

Kuori kurkku ja raasta se. Lisää suola ja jätä vetäytymään huoneenlämpöön 20 minuutiksi. Valuta tai purista kuivaksi. Sekoita jogurtti ja smetana. Lisää kurkkuraaste ja purista valkosipuli joukkoon. Anna seistä jääkaapissa peitettynä vähintään noin puoli tuntia ennen tarjoilua. Tarjoa leivän kera.